Kun ihmiset alkoivat lähettää perunalastupusseja takaisin valmistajalle Vauxille protestoidakseen pussien kierrätysvaikeuksien vuoksi, yritys huomasi tämän ja perusti keräyspisteen. Todellisuudessa tämä erityissuunnitelma ratkaisee kuitenkin vain pienen osan jätevuoresta. Pelkästään Vox Corporation myy vuosittain neljä miljardia pakkauspussia Isossa-Britanniassa, mutta vain kolme miljoonaa pakkauspussia kierrätetään edellä mainitussa ohjelmassa, eikä niitä ole vielä kierrätetty kotitalouksien kierrätysohjelman kautta.
Tutkijat sanovat nyt keksineensä uuden, ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon. Nykyisissä perunalastujen pakkauspusseissa, suklaapatukoissa ja muissa elintarvikepakkauksissa käytetty metallikalvo on erittäin hyödyllinen ruoan pitämiseksi kuivana ja viileänä, mutta koska ne on valmistettu useista yhteen sulatetuista muovi- ja metallikerroksista, niitä on vaikea kierrättää.
”Perunalastupussi on huipputeknologinen polymeeripakkaus”, sanoi Dermot O'Hare Oxfordin yliopistosta. Sen kierrättäminen on kuitenkin erittäin vaikeaa.
Brittiläinen jätehuoltovirasto WRAP totesi, että vaikka metallikalvoja voidaan teknisesti ottaen kierrättää teollisella tasolla, taloudellisesta näkökulmasta se ei ole tällä hetkellä mahdollista laajamittaiseen kierrätykseen.
O'Haren ja tiimin jäsenten ehdottama vaihtoehto on hyvin ohut kalvo, jota kutsutaan nanosuikaleeksi. Se koostuu aminohapoista ja vedestä, ja sillä voidaan päällystää muovikalvo (polyeteenitereftalaatti eli PET, useimmat muoviset vesipullot on valmistettu PET:stä). Aiheeseen liittyviä tuloksia julkaistiin Nature-Communication -lehdessä muutama päivä sitten.
Tämä vaaraton perusainesosa näyttää tekevän materiaalista turvallisen elintarvikkeiden pakkaamiseen. ”Kemiallisesta näkökulmasta myrkyttömien materiaalien käyttö synteettisten nanosuojien valmistuksessa on läpimurto”, O'Hare sanoi. Mutta hän sanoi, että tämä käy läpi pitkän sääntelyprosessin, eikä ihmisten pitäisi odottaa näkevänsä tätä materiaalia elintarvikkeiden pakkaamisessa ainakaan neljän vuoden sisällä.
Osa tämän materiaalin suunnittelun haasteista on täyttää alan vaatimukset hyvästä kaasuesteestä, jotta vältetään kontaminaatio ja tuote pysyy tuoreena. Nanolevyjen valmistamiseksi O'Haren tiimi loi "kiduttavan polun" eli nanotason labyrintin, joka vaikeuttaa hapen ja muiden kaasujen diffundoitumista sisään.
Happisulkuna sen suorituskyky näyttää olevan noin 40 kertaa parempi kuin metalliohutkalvoilla, ja tämä materiaali suoriutuu hyvin myös alan "taivutustestissä". Kalvolla on myös suuri etu, eli siinä on vain yksi PET-materiaali, jota voidaan laajalti kierrättää.
Julkaisun aika: 09.10.2021